Muita luomiskertomuksia

Kun Eero on ensin Waltonin tietokoneen käyttöönottoesimerkkeihin sekä muista uskonnoista nousevaan temppelikertomustraditioon vedoten päättänyt, että Raamatun alussa ei olekaan todellista luomiskertomusta, vaan jokin käyttöönottokertomus ja temppelikertomus, niin seuraavaksi (s.36-61) hän aloittaa luettelemaan "muita luomiskertomuksia".

Hämmentävää Eeron päättelyssä on se, että ensin hän purkaa sen ainoan todellisen luomiskertomuksen joksikin mitä se ei ole ja heti sen jälkeen hän rakentelee luomiskertomuksia niistä kohdista Raamatussa (ja jopa pakanakansojen taruissa), jotka eivät ole varsinaisia luomiskertomuksia vaan viittauksia Siihen.

Eero toisaalta luvun lopussa s.61 toteaa että 1.Moos 2:ssa oleva kertomus "zoomaa ihmisen luomiseen" ja toisaalta s.36 aloittaa pitkän kuvauksen siitä, kuinka 1.Moos 2 on "toinen luomiskertomus", "toinen luomisen taulu". Puhe toisesta luomiskertomuksesta tai "muista luomiskertomuksista" antaa helposti lukijalle virheellisen kuvan siitä, että Raamatussa olisi kaksi tai useampiakin luomiskertomuksia, jotka ilmeisesti ovat erilaisia ja todennäköisesti jonkin verran ristiriitaisia. Tämän retoriikan tarkoitus on murentaa historiallista luottamusta siihen yhteen ja ainoaan täysin luotettavaan luomiskertomukseen, joka maailmasta löytyy - Raamatun alkulehdillä. Muut kohdat Raamatussa viittavat tai "zoomaavat" tuohon yhteen ja ainoaan luomiskertomukseen.

Sitten Eero tuo mukaan taas pakanataruja ikään kuin rinnastaen niitä Raamatun kertomuksiin:

"Kuten aiemmin todettiin, Vanhan testamentin luomis- ja vedenpaisumuskertomuksilla on läheisiä liittymäkohtia useisiin muinaisiin luomismyytteihin. Sumerilainen vedenpaisumuskertomus alkoi miehen ja eläinten luomisella. Se kuvasi myös maanviljelyn vaikeutta ja alastomuuden ongelmaa, kuten Raamatunkin kertomus. Atrahasis-eepoksessa vähäisemmät jumalat kaivoivat kastelukanavia. Sitten ihminen luotiin savesta ja jumalan verestä. .. Myös egyptiläiset lähteet tuntevat ihmisen luomisen savesta. Useissa tarinoissa paratiisi sijoitetaan Kaksoisvirranmaahan. Mesopotamialaisessa Adapa-myytissä on myös samankaltaisuuksia Vanhan testamentin luomiskertomuksen kanssa, vaikka se on monin kohdin vastakkainen" (s.37)

"Muinaisesta Egyptistä on löytynyt piirros, jossa oinaspäinen jumala Khnum istuu savenvalajan tuolilla ja muovaa prinssi Amenhotep III:tta."

Eero nostaa esille myös "sanaleikkejä":

"Ihminen (hepr. adam) ja maa (hepr. adama) muistuttavat toisiaan ja kertovat sanaleikin avulla ihmisen läheisestä suhteesta maahan. ... Tekstissä on useita muitakin sanaleikkejä, kuten esimerkiksi mies (is) ja nainen (issa) sekä Eeva (hawwa) ja elää (haja)." (s.38) 

Sitten tulee joitakin hataria "kytköksiä" sekä "symboliikkaa" siellä missä oikeasti puhutaan konkreettisesti:

"Eedenin terminologiassa on nähty myös viittauksia ilmestysmajaan ja temppeliin. ... Tähän symboliikkaan voivat liittyä myös maininnat kullasta ja jalokivistä. Psalmissa 46:4 sanotaan: 'Virta ja sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.' Tässä yhdistyy paratiisi- ja temppelimotiivi." (s.39)

 Ja sitten vielä todistellaan, että Eedenin joki ei ole voinut olla sellainen kuin se Raamatussa on kuvattu:

"Eedenin puutarhan sijainti määritellään ensin sanalla 'itään', joka osoittaa Kaksoisvirranmaan suuntaan. Sen jälkeen kuvataan nelihaarainen joki, jonka kaksi haaraa ovat juuri ne, jotka muodostavat Mesopotamian, siis Eufrat ja Tigris. Piison-nimistä jokea ei tunneta, mutta Havilan maan ajatellaan tarkoittavan Arabiaa. Myös Gihon on tässä yhteydessä tuntematon, mutta Nubian (alkutekstissä Kusin) maan kiertäminen viittaisi Niiliin. Niinpä saman joen eri haaroiksi kuvaus on mahdoton." (s.39)

Myyttisten tarujen nostaminen Raamatun luomiskertomuksen rinnalle, "sanaleikeillä" leikittely, symboliikka, konkreettisten asioiden mielivaltainen abstrahointi sekä teennäisten ja huonoista tulkinnoista (jotka unohtavat todellisen vedenpaisumuksen vaikutukset geologiaan) johtuvien maantieteellisten virheiden nostaminen tähtäävät yhteen tavoitteeseen: lukijalle yritettän vakuuttaa näillä seikoilla, että Raamatun luomiskertomus olisi symbolista, epätarkkaa, aikansa kielikuvien ja myyttien maailmankuvaan sidottua ja vertauskuvallista kerrontaa.

Mutta näinhän tilanne ei hepreankielen ja tämän alueen huippututkijoiden mielestä ole. Jonathan Sarfatin kirjassa "Refuting compromise" kumotaan kaikki tällaiset hatarat rakennelmat hyvin perusteellisella analyysilla. Kirjallisuuslajiltaan 1.Mooseksen kirja on alusta loppuun historian narratiivista kerrontaa. Sanavalinnat, tyyli ja lauserakenteet kaikki todistavat kirjoituksen olevan historian kuvausta, samoin kuin esim. Raamatun Aikakirjat. Maailman ja ihmisen luominen, syntiinlankeemus ja ihmisen karkotus todellisesta paratiisista, ovat samanlaista kerrontaa kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämästä kertovat kuvaukset.

Jobin kirjan, psalmien, sananlaskujen, profeettojen ja Uuden Testamentin selvät viittaukset luomiskertomukseen saavat Eeron kirjassa myös erillisten luomiskertomusten roolin. Näissä on suureltaosin täysin erilainen kirjallisuuslaji ja niissä todella on vertauksia myös luomiseen liittyvissä viittauksissa ja tästä Eero rakentelee lukijalle mielikuvaa siitä, että myös Luomiskertomus olisi vertauskuvallinen.

Tästä kaikesta seuraa hyvin omituinen sekasotku, jossa haetaan teennäisiä rakenteellisia yhteneväisyyksiä esim. psalmin 104 ja 1.Moos 1:n välillä, ja perustellaan näiden viittausten kirjallisuuslajiin kuuluvilla ilmauksilla niiden "epätieteellisyyttä" ja lisäksi mukaan mahtuu myös paljon suoria lainauksia Raamatusta, asiallista teologiaa, kertomuksia pakanamyyteistä, ihmeellisiä ylitulkittuja viittauksia muualta Raamatusta Waltonin ja Eeron käyttöönottokertomukseen. On melkoisen hämmentävää ja turhauttavaa lukea tällaista sekamelskaa.


Jatkoa ajatellen täytyy kuitenkin nostaa joitakin erityisiä ja hyviä lainauksia näiltä sivuilta esille, joihin tulen jatkossa palaamaan:

"Luen Jobin kirjan loppulukuja ja panen käden suulleni. Jumalani on luomakunnan Herra. Hän on aina oikeassa, ja minä häntä vastaan väittäessäni aina väärässä. En aina ymmärrä hänen teitään enkä tahtoaan, mutta tiedän, että se on oikea ja paras. Olen myös kiitollinen siitä, että hän on antanut minulle mahdollisuuden hieman kurkistaa hänen luomansa ihmeellisen maailmankaikkeuden salaisuuksiin. Siinä on elämänmittaista askaretta" (s. 44) 

"Syntiinlankeemus ei muuttanut luonnon oloja millään tavalla, ainoastaan ihmisen suhteen hänen Jumalaansa" (s.46) 

"'Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin. Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää' (Job 39:30) Nämä Jumalan luomistyötä ylistävät kuvaukset kertovat selvästi, että alkuperäiseen luomakuntaan kuului myös eläinten ruoan hankkiminen samalla tavalla kuin nytkin" (s.47)  (Siis hetkinen, minne unohtui syntiinlankeemus? Miten tuossa kerrottaisiin alkuperäisesta luomakunnasta eikä langenneesta? Missä päättelyn logiikka?) 

"Tiede on koettanut selvittää elämän arvoitusta, mutta kohtaa aina jossain omien mahdollisuuksiensa rajat." (s.48) 

"Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset" (s.49) (Tarkoituksella valittu huonoin mahdollinen käännös, jotta voisi jotenkin vihjata siihen kaikkien aikojen epätieteellisyyden ikoniin: "pannukakkuumaahan") 

"Hepr 11:3 kuuluu: 'Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.' Luominen ilmaistaan tällä paikalleen asettamista tarkoittavalla sanalla (katartidzo). Aiempaa vertausta toistaen voimme sanoa, että tietokoneen osat oli koottu, virtalähde kytketty, ohjelmat asennettu ja nyt se oli valmis käytettäväksi. Kuten Genesiksen luomiskertomuksessa, niin tässäkään painopiste ei ole materiassa vaan toiminnassa. Maailma on valmis kun se on toimintakunnossa." (s.57) (Miten ihmeessä ihminen voi lukea tuon jakeen noin väärin? Miten edes näkyvän syntyminen näkymättömästä ei ole ex-nihilo-luomista? Aineen syntymistä aineettomasta?) 

"Mikään maailmankaikkeudessa ei ole sellaista, mitä Jumala ei olisi luonut" (s.57) (siis tarkoittaako Eero nyt tällä hurskastelullaan käyttöönottamista vai luomista? Aiempien pitkien perustelujen perusteella kyse on siitä, ettei ole mitään mitä Jumala ei olisi käyttöönottanut) 

"Uuden testamentin valossa on tärkeää, että nämä kaikki ovat historiallisia tosiasioita" (s.58) (Eero viittaa siis yllättäen luomiseen, syntiinlankeamiseen, lupaukseen lunastuksesta ja Jeesuksen lunastustyöhön. Lukija ei saa alkuhämmentämisen jälkeen enää selvää mitä Eero todellisuudessa tarkoittaa "historiallisella" ja "luomisella") 

"Room 5:12-21 Tästä voidaan päätellä, että jos Kristuksen kuolema on historiallinen tosiasia, sitä on myös Aadam ja syntiinlankeemus" (s.58) 

"... tiede tekee virheitä ja on altis koulukuntien välisille kiistoille. Kristityn harjoittama tiede ei välttämättä ole sen parempaa kuin ei-kristitynkään. Molemmat pyrkivät totuuteen, mutta saavuttavat vain likiarvoja totuudesta" (s.59) (varmasti tästä on hyvä muistuttaa Eeroa kun päästään kirjassa vähän eteenpäin)

Junkkaalan "luomisakti"

Johdanto Eero Junkkaalan ajattelun epäjohdonmukaisuuteen alkaa mielestäni hänen kirjansa sivulta 30, jossa Eero selittää omin sanoin hänen ihailemansa John Waltonin teoriaa siitä, mitä "luominen" oikeastaan todellisuudessa tarkoittaa.

"Kun luomiskertomusta pyritään tulkitsemaan oman aikansa eikä meidän aikamme maailmankuvan valossa, siitä avautuu mielenkiintoisia näkymiä. Yhden kiinnostavimmista on esittänyt John Walton kirjassa The Lost World of Genesis One"

 "Aluksi on tärkeää huomata, että Raamatun luomiskertomus ei niinkään korosta aineellisia eli materiaalisia kuin toiminnallisia eli funktionaalisia piirteitä. Me olemme tottuneet ajattelemaan tapahtuneet asiat materian kautta. Walton valaisee esimerkillä, mitä hän tarkoittaa luomisen toiminnallisilla seikoilla. Voisimme miettiä tietokoneen "luomista". Ensin on rakennettava itse kone kaikkine osineen ja näppäimistöineen. Tämä on materiaalinen vaihe. Tietokone on sen jälkeen olemassa, mutta siitä on pitkä matka koneella kirjoittamiseen. Siihen pitää laittaa sisään ohjelmia, mutta ei se vielä sittenkään ole täysin olemassa, sillä se pitää installoida niin, että joku voi toimia sillä. Lisäksi tarvitaan sähköä koneen virtalähteeksi. Kone olisi nyt käyttökunnossa, mutta jos kukaan ei istu sen viereen tai ei ole saanut ohjeita sen käyttämiseen, kone on edelleen täysin hyödytön, sitä ei tavallaan ole vieläkään olemassa. Vasta osaava käyttäjä luo koneen ja antaa sille elämän. Tästä luomiskertomuksessa on kysymys. Olennaista ei ole materian syntyminen vaan käyttöönotto. Se tapahtuu Jumalan luovalla sanalla."

Raamatun luomiskertomushan korostaa aineellisia ja konkreettisia piirteitä: maa, vesi, maan tomu, maapallo, aurinko, kuu, tähdet, kasvit, eläimet. Luomiskertomus on hyvin konkreettinen kuvaus juuri siitä miten ja missä järjestyksessä luominen tapahtui, riittävällä tarkkuudella ja täysin totuudenmukaisesti. Waltonin ja Eeron melko naivi esimerkki tietokoneen luomisesta yrittää perustella lukijalle, ettei luominen tarkoittaisikaan oikeasti ex-nihilo - tyhjästä - luomista, vaan jonkin jo olevan (jota Waltonin määritelmän mukaan ei ole vielä järjestyneenä aineena ja energiana edes olemassa) "käyttöönottoa". Mistä tällainen kaukaahaettu ja omituinen määritelmä luomiselle nousee? Onko tällaiselle todella mitään järkeviä perusteita? Eero siirtyy hetkeksi taas argeologin saappaisiin ja jatkaa:

"Sumerilaiset, babylonialaiset ja egyptiläiset alkukertomukset kuvaavat kaikki luomista toiminnallisia puolia korostaen..." 

Ikään kuin näillä pakanamyyteillä todella olisi jotakin auktoriteettia Raamatun merkityksiä selvitettäessä. Eerolle tieteen naturalistiset tulkinnat ja pakanamyytit ovat Raamatun omaa selkeää ilmoitusta ylempi auktoriteetti ja avain siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut, koska ne aina nousevat esille silloin, kun Eero yrittää perustella, miksi jokin asia Raamatussa ei ole oikeasti niinkuin se siellä on selvästi sanottu. Eli sumerilaisten, babylonialaisten ja egyptiläisten viisaus auttaa Eeroa löytämään luomiselle sen sanan todellisen merkityksen, joka on hänen mukaansa vain jonkin jo olemassaolevan "käyttöönottoa".

Mitä tästä seuraa? Tietysti se, että Raamatun luomiskertomus ei olekaan enää todellinen luomiskertomus, vaan käyttöönottokertomus. Kaikki oli jo olemassa ja Jumala huomasi sen ja otti käyttöönsä. Kätevää, mutta onko tämä ollenkaan uskottavaa? Tällaista käsitteiden perusteellista sotkemista tietysti tarvitaan mikäli halutaan jättää varsinainen ex-nihilo-luominen Raamatun ulkopuolelle avoimeksi asiaksi ja avata käyttöönottokertomus lähes mielivaltaisille tulkinnoille. Eerolle tällainen hutera perustelu kuitenkin riittää ja hän hyppää suoraan vuoren varmaan johtopäätökseen:

"Muinaisessa maailmassa luominen tarkoitti siis ei-olevaisen tekemistä olevaiseksi samassa merkityksessä kuin tietokone alkoi olla olemassa vasta sitä käytettäessä. Jumala loi maailman vähitellen käyttökuntoon. Aluksi se oli autio ja tyhjä ... Sanat viittaavat siihen, että maailma ei vielä toiminut järjestyneenä systeeminä. Korostus ei ole, että vielä ei ollut materiaa vaan, että maailma ei vielä toiminut Jumalan ajattelemalla tavalla. Jumala ryhtyi luomaan sille tarkoitusta ja antamaan epäjärjestyksessä oleville asioille merkityksiä. Tietokone ei ollut vielä käyttökunnossa. Tähän viittaa myös luomispäivien lopputoteamus, että "niin oli hyvä". Se ei tarkoita, etteikö Jumalan maailma koko ajan olisi ollut hyvä, vaan että kyseisen luomisaktin jälkeen kaikki toimii tarkoituksenmukaisesti"

Autio ja tyhjä tarkoittavat että jokin on autio ja tyhjä, siellä ei ole mitään muuta eikä ketään. Se ei tarkoita epäjärjestystä tai kaaosta vaan pikemminkin hyvin yksinkertaista järjestystä. Raamatun mukaan Jumala loi materian juuri aikaisemmassa jakeessa, mutta Eeron mielestä se oli kuitenkin sellaista, joka "ei vielä toiminut Jumalan ajattelemalla tavalla". Toisaalta edellisen perusteella myös tuo materia oli jo olemassa ja ensimmäisenkin jakeen tarkoitus Eeron mukaan on sen jo olevan epäjärjestyneen materian käyttöönotto.

Jumalan "luomisakti" on Junkkaalan mukaan siis vain jonkin jo olevan "käyttöönottoa". Raamattu ei siis Eeron mukaan enää kerrokaan meille kaiken alkua ja syntyä vaan sitä, kuinka Jumala huomasi mitä oli ja otti sen käyttöönsä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Eero kuvittelee todella tietävänsä, mitä joku "alkuperäinen" lukija ajatteli käyttöönottokertomusta lukiessaan ja Eero jatkaa tätä temppelikertomusmyyttiin pohjautuvaa tarinointiaan seitsemännen käyttöönottopäivän osalta näin:

"Tekstin alkuperäinen lukija tiesi, että nyt ollaan astumassa Jumalan temppeliin. Kaikkien itämaisten uskontojen mukaan jumaluus lepää temppelissä ja vain siellä. Temppelit on rakennettu juuri tätä varten. Tämä tekstin osa kertoo siitä, että Jumala on ottanut oman paikkansa siellä, minne hän kuuluu. Temppelit olivat paikkoja, joista käsin Jumala hallitsee maailmaa. Vertauskohtana voidaan todeta, että Yhdysvaltojen Valkoinen talo on paikka, josta Amerikkaa hallitaan. Uusi presidentti ei voi mennä sinne vain lepäämään vaan ottamaan paikkansa maan johdossa. Vaalitaistelun melskeet ovat ohi, ja nyt alkaa normaali työ maan asioiden hoitamisessa. Luomiskertomuksen viimeisenä päivänä kaikki on vihdoin kohdallaan ja Luoja asettuu omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana."

Tässäkin taas Raamatun sanojen merkitys avautuu tuntemalla itämaisia uskontoja ja niiden temppeleilleen antamiaan merkityksiä. "Alkuperäinen lukija" siis Eeron mukaan tiesi näiden muiden itämaisten uskontojen traditioiden perusteella mitä Raamatussa todella sanotaan. Eero ajattelee, että tässäkin muut itämaiset uskonnot ja niiden ajatukset ovat olleet osa Jumalan ilmoitusta siinä mielessä, että Jumala on sitonut oman Sanansa merkityksen näihin itämaisiin uskontoihin ja niiden symboliikkaan, jotka ovat Eeron mukaan olleet olemassa ennen Jumalan omaa Sanaa. (Taas Jumala vähän myöhästyy, kuten luomisessakin, ja saapuu areenalle kun muut uskonnot jo rehottavat ja sitten ilmoittaa oman Sanansa näiden uskontojen kielellä).

Tämä tarinointi seitsemännestä käyttöönottopäivästä vain vahvistaa mielikuvaa Jumalan roolista jonkin olevaisen haltuunottajana. "Jumala on ottanut oman paikkansa" maailmassa? "Luoja asettuu omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana"? Kuinka kaiken yläpuolella oleva, kaiken alullepanija, kaiken Luoja, kaiken ikuinen hallitsija "voi ottaa oman paikkansa" tai "asettua omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana"? Kaikesta tästä omituisesta Eeron tarinoinnista paistaa läpi hänen ajattelunsa Jumalasta jonakin luomisen sivustaseuraajana, vaiheittaisena käyttöönottajana, jonkin kosmisen haltuunottajan roolissa. Raamattu ei anna meille tällaista passivista tai vastaanottajana olevaa kuvaa Jumalasta, ikään kuin jokin muu tekisi kaiken ensin ja Jumala ottaisi sitä sitten vähitellen käyttöönsä. Tämä tulee jostakin muualta. Tällainen ajattelu muistuttaa enemmän New Age tai Veda kirjojen filosofioita.

Raamattu oman aikansa lapsi?

Junkkaalan kirjan sivulla 21 tulee näkyvästi esille Eeron asenne Raamatun tekstiin ja sen luotettavuuteen Jumalan ilmoituksena:

"Nykypäivän kristittyä raamatunlukijaa saattaa hämmentää tällaisten rinnakaiskertomusten olemassaolo, koska Jumalan ilmoituksen kirjassa pitäisi olla vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. On kuitenkin selvää, että Raamattu ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan on oman aikansa lapsi siinä mielessä, että siinä näkyvät jatkuvasti yhteydet sen syntyajan maailmaan"

Ensinnäkin tuskin yhtäkään Raamattuun uskovaa kristittyä hämmentää rinnakkaiset luomiskertomukset. Niiden ilmestyminen ihmisen langenneesta mielikuvituksesta on päinvastoin selviö. Ihmeellistä olisi jos langennut ihminen ei olisi muunnellut historian aikana sitä yhtä ja ainoaa todellista luomiskertomusta, joka on meillä Raamatussa ja jonka ihmiset ovat tunteneet jo kauan ennenkuin se kirjoitettiin heprean kielellä ensimmäisille savitauluille. Raamatun kertomus luomisesta on ainoa todellinen dokumentti todellisista tapahtumista ja ne ovat kulkeutuneet myös muiden kansojen kirjoituksiin.

Erityisesti tuossa ylläolevassa kappaleessa kuitenkin kiinnittää huomion Eeron epäusko Raamattuun kirjana, jossa on vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. Eeron mielestä Raamattu siis sisältää myös sellaista, mitä Jumala ei ole Pyhän Henkensä kautta ilmoittanut, jotain ihmisten omasta ajattelusta syntynyttä ja muiden kansojen keskuudessa syntyneitä myyttejä tai niiden takia mukaan otettua. Että Raamattu olisi sekoitus Jumalan ilmoitusta ja ihmisten omia myyttisiä tarinoita. "Raamattu ... on oman aikansa lapsi". Onko todella näin? Miksi Eerolle on tärkeää vakuutella tällaista lukijoille, joista monilla on perinteinen usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja Sanana, joka on kokonaan totuus ja kokonaan Pyhän Hengen innoittama?

Jos Raamatussa on mukana myyttejä tai jotain mikä ei ole Jumalan ilmoitusta, silloinhan meidän tarvitsee kutsua avuksi arkeologi, joka muiden kansojen mytologioita ja ruukunkappaleita lukemalla tulkitsee meille sen, mikä Raamatussa on oikeasti Jumalan ilmoitusta ja mikä ei. Sopivasti Eero onkin tämä arkeologi ja käy samantien asiaan ja aloittaa luomiskertomuksen ruotimisesta ja esittää väitteen, että se on kirjoitettu vastavedoksi muiden kansojen alkukertomuksille. Herää kysymys: miten niin? Luontevintahan on, että asia on juuri toisinpäin, mikäli siis uskoo Raamatun kertovan meille tosiasioita historiasta. Luodut ihmiset itse tunsivat Herran ja Nooa tunsi Herran ja oli kuullut henkilökohtaisesti Hänen puheensa ja eli sitä aikaa, josta Raamatun ensimmäiset luvut kertovat. Nooa itse oli perheineen arkissa. Nooa todisti henkilökohtaisesti vedenpaisumuksen ja maailman mullistuksen. Nooa ei voinut olla kuulematta esi-isiltään paratiisista, syntiinlankeemuksen onnettomuudesta ja karkoituksesta. Tämä siis on selvää niille uskoville, jotka uskovat, että Jumala on dokumentoinut Raamattuun todellista historiaa. Jeesus uskoi niin. Pietari uskoi niin ja Paavali. Miksi Eero sitten haparoi tällaisessa kohdassa Raamatussa ja alkaa kehittelemään ihmeellisiä sepityksiä muiden kansojen myyteistä ja Jumalan vastavedosta niihin, ikäänkuin Jumalalla ei olisi ensimmäistä sanaa tällaisessa merkittävässä asiassa johon koko Raamatun muu teologia perustaa itsensä? Kaikki opetus lopulta perustuu Raamatussa luomiseen ja syntiinlankeamiseen todellisina historiallisina tapahtumina ja Jumalan antamaan konkreettiseen ratkaisuun.

Eikö ole täysin selvää, että Nooan perhe tiesi näistä tapahtumista ja oli ainoa kahdeksan hengen populaatio, joka tätä tietoa jäi inhimillisesti kertomaan ja näistä tapahtumien kertomuksista ovat syntyneet muiden kansojen muunnelmat totuudesta? Muilla kansoilla, kuin Jumalan valitsemalla sukulinjalla ei ole ollut Pyhän Hengen innoittamia kirjoittajia, jotka olisivat voineet mitenkään tallentaa kaikkia tapahtumia täysin totuuden mukaisesti. Siksi niissä kaikissa muissa kirjoituksissa on sekoitus ihmisten omia taruja ja muunnelmia todellisista tapahtumista. Tämä on siis täysin selvää niille uskoville, jotka uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta ja kokonaan Pyhän Hengen innoittamaa, ihmisten todellisten kokemusten ja ilmestysten kautta kirjoitettua, Totuutta joka sana, joka kirjain.

Ilmeisesti Eero Junkkaala ei enää tätä kirjaansa kirjoittaessaan kuulunut tähän joukkoon, vaan hän on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kertomaan ihmisille mikä on Jumalan Sanaa ja mikä ei ole. Hän katsoo olevansa siihen oikea henkilö, koska hän on rapsutellut maan alla olleita saviruukun palasia ja on lukenut muiden kansojen myyttejä ja historian spekulointeja riittävästi. Niiden valossa hän ottaa Raamatun alkulehdet käsiinsä ja alkaa rapsuttamaan siitä pois niitä kohtia jotka eivät ole niin oleellisia tai jotka eivät ole totta varsinaisesti vaan ainoastaan symbolisesti vastavetoina muiden kansojen kertomuksiin. Mielestäni tämä on häneltä tietyllä tavalla uhkarohkea veto, jossa lopulta ei voi käydä kuin nolosti, mutta aina on mahdollista korjata virheensä ja palata siihen alkuperäiseen uskoon, johon meidät on vapautettu.

Alussa Jumala loi

"Alussa Jumala loi..." ovat Raamatun ensimmäiset sanat ("Alussa loi Jumala ...") ja myös Eero Junkkaalan uusimman kirjan (2013) otsikko. Sain kirjan joululahjaksi ja päätin nyt viimein lukea kirjan, vaikka olen lukenut siitä tyrmääviä arvosteluja ja kuunnellut RadioDeistä Vesa Palosen ja Eero Junkkaalan debatin tästä aiheesta. Debatissa paljastui Eeron heikko tietämys tieteentekemisestä yleensäkin, mutta erityisesti tämän pinnalla olevan aiheen ympärillä käytävän keskustelun nykytilasta.

Kirja on monin tavoin turhauttava lukukokemus, koska Eero ei ole selvästikään vaivautunut seuraamaan aiheesta viime vuosina huippuasiantuntijoiden käymää debattia tai tuoretta julkaistua tutkimusta, vaikka on kuitenkin nähnyt melkoisen paljon vaivaa tämän kirjansa kirjoittamiseen. Tulee väistämättä vaikutelma yksin puhelevasta julistajasta, jolla ei ole aikaa toisten kuuntelemiseen. Jos Eero olisi seurannut aktiivisesti tutkijoiden parissa käytyä keskustelua ja huippuasiantuntijoiden kommentteja tämän kirjan aihepiiristä, niin moni Eeron väärinkäsitys kirjassa olisi ehkä jäänyt kirjoittamatta (ehkä jopa koko kirjakin), olettaen että Eero olisi kyennyt ymmärtämään esitetyt kommentit. RadioDein debatissa Vesa Palosen kanssa Eero ei pystynyt paikoitellen seuraamaan keskustelun etenemistä, eikä Vesan ja toimittajan esittämiä teräviä kommentteja, mutta se saattoi johtua siitä, että suorassa lähetyksessä nopeatempoinen keskustelu vaatii aika paljon nopeaa reagointia. Kirjan kirjoittamisessa tilanne on kuitenkin toinen. Silloin pitäisi olla aikaa kuunnella ja huomioida kaikessa rauhassa myös viime vuosina vahvasti tieteen itsensä sisältä noussutta epäilystä evoluutiohypoteesin mekanismin toimivuutta kohtaan. Tätä aihettahan kirjan sisältö pääasiassa yrittää käsitellä, vaikka harhaileekin pitkästyttäviä jaksoja arkeologian teemoissa, joka ei tähän kirjan varsinaiseen aiheeseen tuo mitään todellista lisävaloa.

Kirjoitan tähän blogiin ajatuksia Eeron ajatuksista ja haluan nostaa esille teologisia ja tieteellisiä ongelmia, joita Eeron ajatteluun liittyy. Henkilökohtaisesti motivaationi tämän kritiikin kirjoittamiselle nousee Eeron kirjalle annetusta palstatilasta kristillisissä julkaisuissa, sekä kirjalle pedattu näkyvä mainostus, joka on ollut hämmentävää siksi, koska samoihin aikoihin on julkaistu samasta aiheesta paljon perusteellisempia ja oikeasti tieteellisenä pidettäviä julkaisuja, jotka tuskin ovat saaneet mitään näkyvyyttä samoissa medioissa. Eräs parhaista viime vuosina suomenkielellä julkaistuista kirjosta tästä aiheesta on Matti Leisolan uusin kirja: Evoluutiouskon ihmemaassa. Matti Leisola on luonnontieteiden ammattilainen, toisin kuin Eero, ja hän lähestyy aihetta tieteen näkökulmasta. Eeron kirja sen sijaan lähestyy aihetta mm. pakanakansojen myyttisten alkukertomuksien näkökulmasta. Siinä on heti alkusivuilta lähtien täysin eri lähtökohta ja Eeron kirja perustuukin pitkälti erilaisten spekulaatioiden ja tarinoiden varaan. Mutta ihmetyttää miksi tällainen kirja saa niin suuren mediahuomion ja sellaisen vastaanoton juuri tällaisena aikana, jolloin tällaiset vanhentuneet myytit ovat murtumassa jopa ateististen tieteentekijöiden omassa leirissä. Mistä tämä johtuu? Yritän tähän kysymykseen löytää vastausta samalla kun yritän löytää kirjasta niitä suurimpia ajattelun ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka on syytä nostaa esille.


Materiaalia:
RadioDein Vesa Palosen ja Eero Jukkaala debatti: lataa tästä (mp3-tiedosto)
löytyy myös RadioDein arkistosta.