Junkkaalan "luomisakti"

Johdanto Eero Junkkaalan ajattelun epäjohdonmukaisuuteen alkaa mielestäni hänen kirjansa sivulta 30, jossa Eero selittää omin sanoin hänen ihailemansa John Waltonin teoriaa siitä, mitä "luominen" oikeastaan todellisuudessa tarkoittaa.

"Kun luomiskertomusta pyritään tulkitsemaan oman aikansa eikä meidän aikamme maailmankuvan valossa, siitä avautuu mielenkiintoisia näkymiä. Yhden kiinnostavimmista on esittänyt John Walton kirjassa The Lost World of Genesis One"

 "Aluksi on tärkeää huomata, että Raamatun luomiskertomus ei niinkään korosta aineellisia eli materiaalisia kuin toiminnallisia eli funktionaalisia piirteitä. Me olemme tottuneet ajattelemaan tapahtuneet asiat materian kautta. Walton valaisee esimerkillä, mitä hän tarkoittaa luomisen toiminnallisilla seikoilla. Voisimme miettiä tietokoneen "luomista". Ensin on rakennettava itse kone kaikkine osineen ja näppäimistöineen. Tämä on materiaalinen vaihe. Tietokone on sen jälkeen olemassa, mutta siitä on pitkä matka koneella kirjoittamiseen. Siihen pitää laittaa sisään ohjelmia, mutta ei se vielä sittenkään ole täysin olemassa, sillä se pitää installoida niin, että joku voi toimia sillä. Lisäksi tarvitaan sähköä koneen virtalähteeksi. Kone olisi nyt käyttökunnossa, mutta jos kukaan ei istu sen viereen tai ei ole saanut ohjeita sen käyttämiseen, kone on edelleen täysin hyödytön, sitä ei tavallaan ole vieläkään olemassa. Vasta osaava käyttäjä luo koneen ja antaa sille elämän. Tästä luomiskertomuksessa on kysymys. Olennaista ei ole materian syntyminen vaan käyttöönotto. Se tapahtuu Jumalan luovalla sanalla."

Raamatun luomiskertomushan korostaa aineellisia ja konkreettisia piirteitä: maa, vesi, maan tomu, maapallo, aurinko, kuu, tähdet, kasvit, eläimet. Luomiskertomus on hyvin konkreettinen kuvaus juuri siitä miten ja missä järjestyksessä luominen tapahtui, riittävällä tarkkuudella ja täysin totuudenmukaisesti. Waltonin ja Eeron melko naivi esimerkki tietokoneen luomisesta yrittää perustella lukijalle, ettei luominen tarkoittaisikaan oikeasti ex-nihilo - tyhjästä - luomista, vaan jonkin jo olevan (jota Waltonin määritelmän mukaan ei ole vielä järjestyneenä aineena ja energiana edes olemassa) "käyttöönottoa". Mistä tällainen kaukaahaettu ja omituinen määritelmä luomiselle nousee? Onko tällaiselle todella mitään järkeviä perusteita? Eero siirtyy hetkeksi taas argeologin saappaisiin ja jatkaa:

"Sumerilaiset, babylonialaiset ja egyptiläiset alkukertomukset kuvaavat kaikki luomista toiminnallisia puolia korostaen..." 

Ikään kuin näillä pakanamyyteillä todella olisi jotakin auktoriteettia Raamatun merkityksiä selvitettäessä. Eerolle tieteen naturalistiset tulkinnat ja pakanamyytit ovat Raamatun omaa selkeää ilmoitusta ylempi auktoriteetti ja avain siihen, mitä Jumala on Raamatussa ilmoittanut, koska ne aina nousevat esille silloin, kun Eero yrittää perustella, miksi jokin asia Raamatussa ei ole oikeasti niinkuin se siellä on selvästi sanottu. Eli sumerilaisten, babylonialaisten ja egyptiläisten viisaus auttaa Eeroa löytämään luomiselle sen sanan todellisen merkityksen, joka on hänen mukaansa vain jonkin jo olemassaolevan "käyttöönottoa".

Mitä tästä seuraa? Tietysti se, että Raamatun luomiskertomus ei olekaan enää todellinen luomiskertomus, vaan käyttöönottokertomus. Kaikki oli jo olemassa ja Jumala huomasi sen ja otti käyttöönsä. Kätevää, mutta onko tämä ollenkaan uskottavaa? Tällaista käsitteiden perusteellista sotkemista tietysti tarvitaan mikäli halutaan jättää varsinainen ex-nihilo-luominen Raamatun ulkopuolelle avoimeksi asiaksi ja avata käyttöönottokertomus lähes mielivaltaisille tulkinnoille. Eerolle tällainen hutera perustelu kuitenkin riittää ja hän hyppää suoraan vuoren varmaan johtopäätökseen:

"Muinaisessa maailmassa luominen tarkoitti siis ei-olevaisen tekemistä olevaiseksi samassa merkityksessä kuin tietokone alkoi olla olemassa vasta sitä käytettäessä. Jumala loi maailman vähitellen käyttökuntoon. Aluksi se oli autio ja tyhjä ... Sanat viittaavat siihen, että maailma ei vielä toiminut järjestyneenä systeeminä. Korostus ei ole, että vielä ei ollut materiaa vaan, että maailma ei vielä toiminut Jumalan ajattelemalla tavalla. Jumala ryhtyi luomaan sille tarkoitusta ja antamaan epäjärjestyksessä oleville asioille merkityksiä. Tietokone ei ollut vielä käyttökunnossa. Tähän viittaa myös luomispäivien lopputoteamus, että "niin oli hyvä". Se ei tarkoita, etteikö Jumalan maailma koko ajan olisi ollut hyvä, vaan että kyseisen luomisaktin jälkeen kaikki toimii tarkoituksenmukaisesti"

Autio ja tyhjä tarkoittavat että jokin on autio ja tyhjä, siellä ei ole mitään muuta eikä ketään. Se ei tarkoita epäjärjestystä tai kaaosta vaan pikemminkin hyvin yksinkertaista järjestystä. Raamatun mukaan Jumala loi materian juuri aikaisemmassa jakeessa, mutta Eeron mielestä se oli kuitenkin sellaista, joka "ei vielä toiminut Jumalan ajattelemalla tavalla". Toisaalta edellisen perusteella myös tuo materia oli jo olemassa ja ensimmäisenkin jakeen tarkoitus Eeron mukaan on sen jo olevan epäjärjestyneen materian käyttöönotto.

Jumalan "luomisakti" on Junkkaalan mukaan siis vain jonkin jo olevan "käyttöönottoa". Raamattu ei siis Eeron mukaan enää kerrokaan meille kaiken alkua ja syntyä vaan sitä, kuinka Jumala huomasi mitä oli ja otti sen käyttöönsä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Eero kuvittelee todella tietävänsä, mitä joku "alkuperäinen" lukija ajatteli käyttöönottokertomusta lukiessaan ja Eero jatkaa tätä temppelikertomusmyyttiin pohjautuvaa tarinointiaan seitsemännen käyttöönottopäivän osalta näin:

"Tekstin alkuperäinen lukija tiesi, että nyt ollaan astumassa Jumalan temppeliin. Kaikkien itämaisten uskontojen mukaan jumaluus lepää temppelissä ja vain siellä. Temppelit on rakennettu juuri tätä varten. Tämä tekstin osa kertoo siitä, että Jumala on ottanut oman paikkansa siellä, minne hän kuuluu. Temppelit olivat paikkoja, joista käsin Jumala hallitsee maailmaa. Vertauskohtana voidaan todeta, että Yhdysvaltojen Valkoinen talo on paikka, josta Amerikkaa hallitaan. Uusi presidentti ei voi mennä sinne vain lepäämään vaan ottamaan paikkansa maan johdossa. Vaalitaistelun melskeet ovat ohi, ja nyt alkaa normaali työ maan asioiden hoitamisessa. Luomiskertomuksen viimeisenä päivänä kaikki on vihdoin kohdallaan ja Luoja asettuu omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana."

Tässäkin taas Raamatun sanojen merkitys avautuu tuntemalla itämaisia uskontoja ja niiden temppeleilleen antamiaan merkityksiä. "Alkuperäinen lukija" siis Eeron mukaan tiesi näiden muiden itämaisten uskontojen traditioiden perusteella mitä Raamatussa todella sanotaan. Eero ajattelee, että tässäkin muut itämaiset uskonnot ja niiden ajatukset ovat olleet osa Jumalan ilmoitusta siinä mielessä, että Jumala on sitonut oman Sanansa merkityksen näihin itämaisiin uskontoihin ja niiden symboliikkaan, jotka ovat Eeron mukaan olleet olemassa ennen Jumalan omaa Sanaa. (Taas Jumala vähän myöhästyy, kuten luomisessakin, ja saapuu areenalle kun muut uskonnot jo rehottavat ja sitten ilmoittaa oman Sanansa näiden uskontojen kielellä).

Tämä tarinointi seitsemännestä käyttöönottopäivästä vain vahvistaa mielikuvaa Jumalan roolista jonkin olevaisen haltuunottajana. "Jumala on ottanut oman paikkansa" maailmassa? "Luoja asettuu omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana"? Kuinka kaiken yläpuolella oleva, kaiken alullepanija, kaiken Luoja, kaiken ikuinen hallitsija "voi ottaa oman paikkansa" tai "asettua omalle paikalleen hoitamaan omaa virkaansa maailman hallitsijana"? Kaikesta tästä omituisesta Eeron tarinoinnista paistaa läpi hänen ajattelunsa Jumalasta jonakin luomisen sivustaseuraajana, vaiheittaisena käyttöönottajana, jonkin kosmisen haltuunottajan roolissa. Raamattu ei anna meille tällaista passivista tai vastaanottajana olevaa kuvaa Jumalasta, ikään kuin jokin muu tekisi kaiken ensin ja Jumala ottaisi sitä sitten vähitellen käyttöönsä. Tämä tulee jostakin muualta. Tällainen ajattelu muistuttaa enemmän New Age tai Veda kirjojen filosofioita.

Raamattu oman aikansa lapsi?

Junkkaalan kirjan sivulla 21 tulee näkyvästi esille Eeron asenne Raamatun tekstiin ja sen luotettavuuteen Jumalan ilmoituksena:

"Nykypäivän kristittyä raamatunlukijaa saattaa hämmentää tällaisten rinnakaiskertomusten olemassaolo, koska Jumalan ilmoituksen kirjassa pitäisi olla vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. On kuitenkin selvää, että Raamattu ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan on oman aikansa lapsi siinä mielessä, että siinä näkyvät jatkuvasti yhteydet sen syntyajan maailmaan"

Ensinnäkin tuskin yhtäkään Raamattuun uskovaa kristittyä hämmentää rinnakkaiset luomiskertomukset. Niiden ilmestyminen ihmisen langenneesta mielikuvituksesta on päinvastoin selviö. Ihmeellistä olisi jos langennut ihminen ei olisi muunnellut historian aikana sitä yhtä ja ainoaa todellista luomiskertomusta, joka on meillä Raamatussa ja jonka ihmiset ovat tunteneet jo kauan ennenkuin se kirjoitettiin heprean kielellä ensimmäisille savitauluille. Raamatun kertomus luomisesta on ainoa todellinen dokumentti todellisista tapahtumista ja ne ovat kulkeutuneet myös muiden kansojen kirjoituksiin.

Erityisesti tuossa ylläolevassa kappaleessa kuitenkin kiinnittää huomion Eeron epäusko Raamattuun kirjana, jossa on vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. Eeron mielestä Raamattu siis sisältää myös sellaista, mitä Jumala ei ole Pyhän Henkensä kautta ilmoittanut, jotain ihmisten omasta ajattelusta syntynyttä ja muiden kansojen keskuudessa syntyneitä myyttejä tai niiden takia mukaan otettua. Että Raamattu olisi sekoitus Jumalan ilmoitusta ja ihmisten omia myyttisiä tarinoita. "Raamattu ... on oman aikansa lapsi". Onko todella näin? Miksi Eerolle on tärkeää vakuutella tällaista lukijoille, joista monilla on perinteinen usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja Sanana, joka on kokonaan totuus ja kokonaan Pyhän Hengen innoittama?

Jos Raamatussa on mukana myyttejä tai jotain mikä ei ole Jumalan ilmoitusta, silloinhan meidän tarvitsee kutsua avuksi arkeologi, joka muiden kansojen mytologioita ja ruukunkappaleita lukemalla tulkitsee meille sen, mikä Raamatussa on oikeasti Jumalan ilmoitusta ja mikä ei. Sopivasti Eero onkin tämä arkeologi ja käy samantien asiaan ja aloittaa luomiskertomuksen ruotimisesta ja esittää väitteen, että se on kirjoitettu vastavedoksi muiden kansojen alkukertomuksille. Herää kysymys: miten niin? Luontevintahan on, että asia on juuri toisinpäin, mikäli siis uskoo Raamatun kertovan meille tosiasioita historiasta. Luodut ihmiset itse tunsivat Herran ja Nooa tunsi Herran ja oli kuullut henkilökohtaisesti Hänen puheensa ja eli sitä aikaa, josta Raamatun ensimmäiset luvut kertovat. Nooa itse oli perheineen arkissa. Nooa todisti henkilökohtaisesti vedenpaisumuksen ja maailman mullistuksen. Nooa ei voinut olla kuulematta esi-isiltään paratiisista, syntiinlankeemuksen onnettomuudesta ja karkoituksesta. Tämä siis on selvää niille uskoville, jotka uskovat, että Jumala on dokumentoinut Raamattuun todellista historiaa. Jeesus uskoi niin. Pietari uskoi niin ja Paavali. Miksi Eero sitten haparoi tällaisessa kohdassa Raamatussa ja alkaa kehittelemään ihmeellisiä sepityksiä muiden kansojen myyteistä ja Jumalan vastavedosta niihin, ikäänkuin Jumalalla ei olisi ensimmäistä sanaa tällaisessa merkittävässä asiassa johon koko Raamatun muu teologia perustaa itsensä? Kaikki opetus lopulta perustuu Raamatussa luomiseen ja syntiinlankeamiseen todellisina historiallisina tapahtumina ja Jumalan antamaan konkreettiseen ratkaisuun.

Eikö ole täysin selvää, että Nooan perhe tiesi näistä tapahtumista ja oli ainoa kahdeksan hengen populaatio, joka tätä tietoa jäi inhimillisesti kertomaan ja näistä tapahtumien kertomuksista ovat syntyneet muiden kansojen muunnelmat totuudesta? Muilla kansoilla, kuin Jumalan valitsemalla sukulinjalla ei ole ollut Pyhän Hengen innoittamia kirjoittajia, jotka olisivat voineet mitenkään tallentaa kaikkia tapahtumia täysin totuuden mukaisesti. Siksi niissä kaikissa muissa kirjoituksissa on sekoitus ihmisten omia taruja ja muunnelmia todellisista tapahtumista. Tämä on siis täysin selvää niille uskoville, jotka uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta ja kokonaan Pyhän Hengen innoittamaa, ihmisten todellisten kokemusten ja ilmestysten kautta kirjoitettua, Totuutta joka sana, joka kirjain.

Ilmeisesti Eero Junkkaala ei enää tätä kirjaansa kirjoittaessaan kuulunut tähän joukkoon, vaan hän on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kertomaan ihmisille mikä on Jumalan Sanaa ja mikä ei ole. Hän katsoo olevansa siihen oikea henkilö, koska hän on rapsutellut maan alla olleita saviruukun palasia ja on lukenut muiden kansojen myyttejä ja historian spekulointeja riittävästi. Niiden valossa hän ottaa Raamatun alkulehdet käsiinsä ja alkaa rapsuttamaan siitä pois niitä kohtia jotka eivät ole niin oleellisia tai jotka eivät ole totta varsinaisesti vaan ainoastaan symbolisesti vastavetoina muiden kansojen kertomuksiin. Mielestäni tämä on häneltä tietyllä tavalla uhkarohkea veto, jossa lopulta ei voi käydä kuin nolosti, mutta aina on mahdollista korjata virheensä ja palata siihen alkuperäiseen uskoon, johon meidät on vapautettu.

Alussa Jumala loi

"Alussa Jumala loi..." ovat Raamatun ensimmäiset sanat ("Alussa loi Jumala ...") ja myös Eero Junkkaalan uusimman kirjan (2013) otsikko. Sain kirjan joululahjaksi ja päätin nyt viimein lukea kirjan, vaikka olen lukenut siitä tyrmääviä arvosteluja ja kuunnellut RadioDeistä Vesa Palosen ja Eero Junkkaalan debatin tästä aiheesta. Debatissa paljastui Eeron heikko tietämys tieteentekemisestä yleensäkin, mutta erityisesti tämän pinnalla olevan aiheen ympärillä käytävän keskustelun nykytilasta.

Kirja on monin tavoin turhauttava lukukokemus, koska Eero ei ole selvästikään vaivautunut seuraamaan aiheesta viime vuosina huippuasiantuntijoiden käymää debattia tai tuoretta julkaistua tutkimusta, vaikka on kuitenkin nähnyt melkoisen paljon vaivaa tämän kirjansa kirjoittamiseen. Tulee väistämättä vaikutelma yksin puhelevasta julistajasta, jolla ei ole aikaa toisten kuuntelemiseen. Jos Eero olisi seurannut aktiivisesti tutkijoiden parissa käytyä keskustelua ja huippuasiantuntijoiden kommentteja tämän kirjan aihepiiristä, niin moni Eeron väärinkäsitys kirjassa olisi ehkä jäänyt kirjoittamatta (ehkä jopa koko kirjakin), olettaen että Eero olisi kyennyt ymmärtämään esitetyt kommentit. RadioDein debatissa Vesa Palosen kanssa Eero ei pystynyt paikoitellen seuraamaan keskustelun etenemistä, eikä Vesan ja toimittajan esittämiä teräviä kommentteja, mutta se saattoi johtua siitä, että suorassa lähetyksessä nopeatempoinen keskustelu vaatii aika paljon nopeaa reagointia. Kirjan kirjoittamisessa tilanne on kuitenkin toinen. Silloin pitäisi olla aikaa kuunnella ja huomioida kaikessa rauhassa myös viime vuosina vahvasti tieteen itsensä sisältä noussutta epäilystä evoluutiohypoteesin mekanismin toimivuutta kohtaan. Tätä aihettahan kirjan sisältö pääasiassa yrittää käsitellä, vaikka harhaileekin pitkästyttäviä jaksoja arkeologian teemoissa, joka ei tähän kirjan varsinaiseen aiheeseen tuo mitään todellista lisävaloa.

Kirjoitan tähän blogiin ajatuksia Eeron ajatuksista ja haluan nostaa esille teologisia ja tieteellisiä ongelmia, joita Eeron ajatteluun liittyy. Henkilökohtaisesti motivaationi tämän kritiikin kirjoittamiselle nousee Eeron kirjalle annetusta palstatilasta kristillisissä julkaisuissa, sekä kirjalle pedattu näkyvä mainostus, joka on ollut hämmentävää siksi, koska samoihin aikoihin on julkaistu samasta aiheesta paljon perusteellisempia ja oikeasti tieteellisenä pidettäviä julkaisuja, jotka tuskin ovat saaneet mitään näkyvyyttä samoissa medioissa. Eräs parhaista viime vuosina suomenkielellä julkaistuista kirjosta tästä aiheesta on Matti Leisolan uusin kirja: Evoluutiouskon ihmemaassa. Matti Leisola on luonnontieteiden ammattilainen, toisin kuin Eero, ja hän lähestyy aihetta tieteen näkökulmasta. Eeron kirja sen sijaan lähestyy aihetta mm. pakanakansojen myyttisten alkukertomuksien näkökulmasta. Siinä on heti alkusivuilta lähtien täysin eri lähtökohta ja Eeron kirja perustuukin pitkälti erilaisten spekulaatioiden ja tarinoiden varaan. Mutta ihmetyttää miksi tällainen kirja saa niin suuren mediahuomion ja sellaisen vastaanoton juuri tällaisena aikana, jolloin tällaiset vanhentuneet myytit ovat murtumassa jopa ateististen tieteentekijöiden omassa leirissä. Mistä tämä johtuu? Yritän tähän kysymykseen löytää vastausta samalla kun yritän löytää kirjasta niitä suurimpia ajattelun ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka on syytä nostaa esille.


Materiaalia:
RadioDein Vesa Palosen ja Eero Jukkaala debatti: lataa tästä (mp3-tiedosto)
löytyy myös RadioDein arkistosta.