"Nykypäivän kristittyä raamatunlukijaa saattaa hämmentää tällaisten rinnakaiskertomusten olemassaolo, koska Jumalan ilmoituksen kirjassa pitäisi olla vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. On kuitenkin selvää, että Raamattu ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan on oman aikansa lapsi siinä mielessä, että siinä näkyvät jatkuvasti yhteydet sen syntyajan maailmaan"Ensinnäkin tuskin yhtäkään Raamattuun uskovaa kristittyä hämmentää rinnakkaiset luomiskertomukset. Niiden ilmestyminen ihmisen langenneesta mielikuvituksesta on päinvastoin selviö. Ihmeellistä olisi jos langennut ihminen ei olisi muunnellut historian aikana sitä yhtä ja ainoaa todellista luomiskertomusta, joka on meillä Raamatussa ja jonka ihmiset ovat tunteneet jo kauan ennenkuin se kirjoitettiin heprean kielellä ensimmäisille savitauluille. Raamatun kertomus luomisesta on ainoa todellinen dokumentti todellisista tapahtumista ja ne ovat kulkeutuneet myös muiden kansojen kirjoituksiin.
Erityisesti tuossa ylläolevassa kappaleessa kuitenkin kiinnittää huomion Eeron epäusko Raamattuun kirjana, jossa on vain sellaista, minkä Jumala itse on sitä varten ilmoittanut. Eeron mielestä Raamattu siis sisältää myös sellaista, mitä Jumala ei ole Pyhän Henkensä kautta ilmoittanut, jotain ihmisten omasta ajattelusta syntynyttä ja muiden kansojen keskuudessa syntyneitä myyttejä tai niiden takia mukaan otettua. Että Raamattu olisi sekoitus Jumalan ilmoitusta ja ihmisten omia myyttisiä tarinoita. "Raamattu ... on oman aikansa lapsi". Onko todella näin? Miksi Eerolle on tärkeää vakuutella tällaista lukijoille, joista monilla on perinteinen usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja Sanana, joka on kokonaan totuus ja kokonaan Pyhän Hengen innoittama?
Jos Raamatussa on mukana myyttejä tai jotain mikä ei ole Jumalan ilmoitusta, silloinhan meidän tarvitsee kutsua avuksi arkeologi, joka muiden kansojen mytologioita ja ruukunkappaleita lukemalla tulkitsee meille sen, mikä Raamatussa on oikeasti Jumalan ilmoitusta ja mikä ei. Sopivasti Eero onkin tämä arkeologi ja käy samantien asiaan ja aloittaa luomiskertomuksen ruotimisesta ja esittää väitteen, että se on kirjoitettu vastavedoksi muiden kansojen alkukertomuksille. Herää kysymys: miten niin? Luontevintahan on, että asia on juuri toisinpäin, mikäli siis uskoo Raamatun kertovan meille tosiasioita historiasta. Luodut ihmiset itse tunsivat Herran ja Nooa tunsi Herran ja oli kuullut henkilökohtaisesti Hänen puheensa ja eli sitä aikaa, josta Raamatun ensimmäiset luvut kertovat. Nooa itse oli perheineen arkissa. Nooa todisti henkilökohtaisesti vedenpaisumuksen ja maailman mullistuksen. Nooa ei voinut olla kuulematta esi-isiltään paratiisista, syntiinlankeemuksen onnettomuudesta ja karkoituksesta. Tämä siis on selvää niille uskoville, jotka uskovat, että Jumala on dokumentoinut Raamattuun todellista historiaa. Jeesus uskoi niin. Pietari uskoi niin ja Paavali. Miksi Eero sitten haparoi tällaisessa kohdassa Raamatussa ja alkaa kehittelemään ihmeellisiä sepityksiä muiden kansojen myyteistä ja Jumalan vastavedosta niihin, ikäänkuin Jumalalla ei olisi ensimmäistä sanaa tällaisessa merkittävässä asiassa johon koko Raamatun muu teologia perustaa itsensä? Kaikki opetus lopulta perustuu Raamatussa luomiseen ja syntiinlankeamiseen todellisina historiallisina tapahtumina ja Jumalan antamaan konkreettiseen ratkaisuun.
Eikö ole täysin selvää, että Nooan perhe tiesi näistä tapahtumista ja oli ainoa kahdeksan hengen populaatio, joka tätä tietoa jäi inhimillisesti kertomaan ja näistä tapahtumien kertomuksista ovat syntyneet muiden kansojen muunnelmat totuudesta? Muilla kansoilla, kuin Jumalan valitsemalla sukulinjalla ei ole ollut Pyhän Hengen innoittamia kirjoittajia, jotka olisivat voineet mitenkään tallentaa kaikkia tapahtumia täysin totuuden mukaisesti. Siksi niissä kaikissa muissa kirjoituksissa on sekoitus ihmisten omia taruja ja muunnelmia todellisista tapahtumista. Tämä on siis täysin selvää niille uskoville, jotka uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta ja kokonaan Pyhän Hengen innoittamaa, ihmisten todellisten kokemusten ja ilmestysten kautta kirjoitettua, Totuutta joka sana, joka kirjain.
Ilmeisesti Eero Junkkaala ei enää tätä kirjaansa kirjoittaessaan kuulunut tähän joukkoon, vaan hän on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kertomaan ihmisille mikä on Jumalan Sanaa ja mikä ei ole. Hän katsoo olevansa siihen oikea henkilö, koska hän on rapsutellut maan alla olleita saviruukun palasia ja on lukenut muiden kansojen myyttejä ja historian spekulointeja riittävästi. Niiden valossa hän ottaa Raamatun alkulehdet käsiinsä ja alkaa rapsuttamaan siitä pois niitä kohtia jotka eivät ole niin oleellisia tai jotka eivät ole totta varsinaisesti vaan ainoastaan symbolisesti vastavetoina muiden kansojen kertomuksiin. Mielestäni tämä on häneltä tietyllä tavalla uhkarohkea veto, jossa lopulta ei voi käydä kuin nolosti, mutta aina on mahdollista korjata virheensä ja palata siihen alkuperäiseen uskoon, johon meidät on vapautettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti